Äänisuunnittelija Juuso Aumala

Juuso Aumala on jyväskyläläinen monipuolinen musiikintekijä ja äänisuunnittelija, joka ei kuitenkaan kovin kauan ole päästellyt säveliään näyttämöille. Musameininkien yhdistyminen teatteriin tapahtui Juuson kohdalla kuitenkin vasta pari vuotta sitten, kun hän tuli valituksi Jyväskylän Ylioppilasteatteriin teknikoksi syksyllä 2016. Sen jälkeen hän on suunnitellut äänimaisemat ja säveltänyt musiikkia esityksiin JYT:lle neljään eri produktioon; Nimetön - eli kuinka Kuikka Koponen huijasi koko ihmiskunnan Kuopion torilta avaruuteen, Ehkä tänään kosminen rakkaus lävistää minut kokonaan, Yli 10 000 koiran koiranäyttely sekä juuri esityskautensa päättänyt Uljas uusi maailma.

Juuson musiikkiharrastus on saanut alkunsa jo kotoa, kun hänen isänsä soitteli erilaisia soittimia, ja niin Juuso itsekin aloitti viulunsoiton musiikkiopistossa jo viisivuotiaana. Sittemmin klassinen viulu jäi vähemmälle, kun kansanmusiikki alkoi kiinnostaa enemmän. Siitä lähtien myös rap- ja reggae- ja elektroninen musiikki ovat vieneet Juusoa uusille musiikillisille urille.

Oletko viulunsoiton lisäksi opiskellut järjestelmällisesti opiskellut muidenkin soittimien soittamista, vai oletko itseoppinut?
Mandoliininsoittoa olen opetellut kansanmusiikkileirillä muistaakseni Nummelassa, missä olin muutamana kesänä nuorempana soittelemassa. Lisäksi meillä on ollut perheyhtye, jonka kautta olen oppinut kansanmusiikkijuttuja. Mutta aikalailla mä olen itse oppinut, tai jotenkin epävirallisesti oppinut soittamaan.

Teatterin pariin olet siis tullut musiikkeinesi Jyväskylän Ylioppilasteatterin kautta. Miten innostuit lähtemään mukaan JYT:iin?
Kävin katsomassa JYT:n esityksen Unissakävijä keväällä 2016 ja se oli jotenkin niin hieno prokkis, että aloin ajatella haluavani päästä tekemään jotain vastaavaa. Niinpä päätin pyrkiä teatteriin ja pääsin. Nyt jos miettisin miksi pyrkisin, jos en vielä JYT:ssa olisi, sanoisin kyllä, että tosi isona vaikuttavana tekijänä olisi se yhteisöllisyys, mikä siellä on. Mutta pyrkiessä mulla ei ollut siitä puolesta juurikaan tietoa.

Onko tuntunut luontevalta siirtyä muusta musiikin tekemisestä teatteriin äänisuunnittelun puolelle?
Ennen ylioppilasteatteriin liittymistäni olin suunnitellut äänet yhteen lyhytelokuvaan, jota tein veljeni kanssa. Ja kyllä mä varmaan olen näytelmiä katsoessa jo ennen näitä äänisuunnitteluhommia kiinnittänyt normikatsojaa enemmän huomiota ääniin. Mutta kyllä tämä puoli aika uutena on mulle kuitenkin tullut nyt.

Ehkä mulla ei ole jotain sellaisia kikkoja tiedossa, mitä äänisuunnittelua opiskelleilla ihmisillä saattaa olla. Musta kuitenkin tuntuu, että esimerkiksi improvisaatio-osaamisesta on ollut tosi paljon hyötyä, kun usein pitää saada tehtyä juttuja tosi nopeasti. Silloin on hyvä, kun pystyy hetkessä luomaan jotain sopivaa materiaalia. Että sitä kautta siirtyminen äänisuunnitteluun on ollut aika kivutonta.

Mikä tähänastisista produktioista on ollut äänisuunnittelun kannalta haastavin?
Joko Kosminen rakkaus tai tämä Uljas uusi maailma. Kosminen rakkaus tuntuu nyt jo niin kaukaiselta, että sitähän tietysti muistelee nyt lämmöllä. Tietysti nää molemmat ovat olleet myös tosi kiinnostavia ja opettavia. Ja se onkin jännä juttu, miten raskaus ja siisteys ei ole usein mitenkään ristiriidassa. Voi olla nimenomaan niin, että ne raskaimmat projektit on juuri niitä siisteimpiä. Ehkä niihin on jotenkin helppo hukuttaa itsensä; niihin haluaakin tehdä tosi paljon juttuja ja on vaikea sanoa ei, kun se on niin siistiä.

Pystytkö arvioimaan kuinka kauan sulla on mennyt työtunteja vaikkapa Uljaan uuden maailman äänisuunnittelun tekemiseen?
En kyllä pysty. Tuntuu, että sitä on ihan mahdotonta laskea, kun tosi paljon aikaa menee esimerkiksi ihan vain tiedostojen hallintaan, mitä on vaikea ajatella sillä tavalla siihen suunnitteluun kuuluvana, mutta mikä on kuitenkin pakko tehdä. Ja muutenkin, kyllähän sitä aikaa saa kulumaan ihan tuhottomia määriä jos haluaa. Silloin kun on intensiivisin vaihe suunnittelussa menossa, niin usein silloin siihen tulee käytettyä hetkellisesti enemmän aikaa kuin siihen, mitä niin sanotusti pitäisi pääasiallisesti tehdä, siis vaikka opiskella.

Mikä on ollut äänellisesti sykähdyttävin esitys, jonka olet nähnyt?
Ennen kuin aloin itse tehdä teatteria, en ole kovin paljon käynyt katsomassa esityksiä, niin tuntuu vaikealta sanoa mitään yksittäistä juttua. Nyt olen alkanut käydä täällä katsomassa enemmän eri teattereiden esityksiä, ja monet on olleet hienoja… Kerran kävin kyllä katsomassa Talvisirkuksen jonkin esityksen Helsingissä, jossa oli muistaakseni Teho Majamäen tekemät musiikit, joita ihailin. Musiikki kietoutui jotenkin hienosti siihen sirkusmeininkiin ja kaikkeen. Se oli vaikuttava esitys.

Miten koet, että tyylisi muusikkona vaikuttaa siihen, millaisia asioita luot näyttämölle?
Jossain määrin näyttämölle tekemäni musiikit ovat jotain muuta kuin se mitä teen muusikkona muuten. Lähtökohta on erilainen, kun ei ole kyse pelkästään itsensä ilmaisemisesta. Toisaalta kuitenkin menetelmät, joita käytän ovat samoja. Joskus voi ehkä olla jopa niin, että itseään pääsee tietyllä tapaa äänisuunnittelussa ilmaisemaan enemmänkin, kun jotkin oudoimmat häröilyt, mitä ei oikein voi miksikään biisiksi edes kutsua, voikin tuoda näyttämölle. Mutta kyllähän se, että teen reggae- ja dubmusiikkia vaikuttaa varmasti jollain tavoin myös äänisuunnittelun puolella. Harvemminpa tosin kukaan ohjaaja tilaa, että “tähän vähän reggaeta, kiitos”. Harmi.

Millainen olisi sun unelmaprokkis?
Jokin moniosainen ja monipuolinen juttu. Siinä voisi olla vaikka monta tavallaan erillistä osaa, jotka kuitenkin linkittyisi jotenkin yhteen, niin että saisi tehdä yhdessä jutussa monia erityyppisiä asioita. Toisaalta olisi myös joskus kiinnostavaa olla mukana tekemässä produktiota, jossa musiikki olisi lähtökohtana. Samanaikaisesti ajattelen kuitenkin myös, ettei musiikin tarvitse teatterissa olla mikään itseisarvo, vaan sen tehtävä saa ollakin palvella sitä kaikkea muuta.

Onko äänisuunnittelu onnistunut, kun musiikkia ei huomaa?
Joissakin tapauksissa juu, mutta se vaihtelee. Varmaan useimmissa jutuissa toimii, että siellä on äänimassaa, jotai ei huomaa sen tukiessa tunnelmaa, mutta kyllä kotrastitkin toimii. On kiinnostavaa, kun huomio siirtyykin hetkeksi musiikkiin - että jokin ääni yhtäkkiä hätkähdyttää.

Oletko joutunut tekemään paljon myönnytyksiä, jos sinun ja ohjaajan mielikuvat eivät olekaan heti osuneet yhteen?
Kyllä varmasti joo. Usein voi olla, että ensimmäisellä yrittämällä osuu jotakuinkin sinne päin, mutta sitten on tehtävä vielä paljon muutoksia, esimerkiksi kokonaan poistettava jokin elementti tai lisättävä jotain. Sen lisäksi on tapahtunut niin, että tarjoan jotain raitaa johonkin kohtaan eikä se ohjaajan mielestä käy siihen, mutta sitten sitä käytetäänkin jossain toisessa paikassa. Aika paljon pitää osata joustaa, enkä ehkä voisi kokoaikaisesti tehdä vain äänisuunnittelua, koska tarvitsen myös omaehtoisempaa musiikin tekemistä.

Toisaalta teatteri tuo tekemiseen myös sikäli kiinnostavan elementin, että pitää lähteä vähän ulos omalta mukavuusalueelta. Musiikilla on mulle myös välinearvoa muutenkin erilaisten  tunnetilojen herättäjänä, mutta teatterikontekstissa se konkretisoituu.

____________________________

Haastattelun päätteeksi pyysin Juusoa vielä esittelemään hänen huonettaan täyttävien musiikintekemiseen liittyvien härpäkkeiden funktioita. Niin syntyi myös hetkessä musiikkia.

Kommentit

Suositut tekstit